13.8. oli Iissä spanielien taipumuskokeet, jonne suuntasin Nopan kanssa ja Oili tuli Veskun kanssa. Sosiaalisuusosio oli molemmille helppo. Sitten lähdettiin metsään, sain viimeisen numeron, joten odottelua oli tiedossa.
Olin Oilin kyydissä, joten aika kului hyvin tarinoidessa. Vesku oli ensin ja suoritti sekä haun että jäljestyksen reippaasti. Lopulta koitti Nopan vuoro päästä metsään, Jäljestys sujui jouhevasti ja kaato löytyi. Vapaaseen hakuunpa tytteli ei sitten irronnutkaan vaan otti antaumuksellisia sammalkylpyjä vieressäni vailla aikomustakaan lähteä kauemmaksi mitään etsimään. Siinä sitä mentiin vieretysten. No, aina ei voi onnistua. Sitten siirryttiin takaisin kämpälle, jossa oli uimapaikka eli riistakapulan nouto vedestä. Se onnistui sekä Veskulla että Nopalla hienosti. Sitten odoteltiinkin taas tuloksia pitkään ja hartaasti. Lopputuloksena Vesku sai hyväksytyn tuloksen SPA1! Nopalla tulos jäi nollaksi haun vuoksi. Ensi kesänä uudestaan.
Elokuussa alkoi tietenkin sorsanmetsästys, joka on aina loppukesän kohokohta. Tässä Leena sorsapuuhissa Uljualla.
Elokuun lopussa Hetan, Nopan ja Mandin kanssa kävimme Kalajoella näyttelyssä, ja oli siellä myös Vesku. Sään haltija ei oikein suosinut, vettä tuli reippaasti ja mereltä puhalsi navakka tuuli. Tuomarina oli Tanya Ahlman-Stockmari. Ensin kehässä kävi pentu Mandi, Mandihan rrrakastaa kaikkia ihmisiä, niin myös tuomaria, mutta melkein pysyi tytteli neljällä jalalla tuomarin edessä ( tai sitten aika on jo kullannut muistot ja en ihan kaikkia pusuja muista). Mandi sai hienon arvostelun ja oli ROP-pentu ja sai KP:n.
Vesku oli nuorten luokassa ja sai NUO EH.
Noppa oli narttujan nuorissa, sai ERIn, SAn ja pääsi siten paras narttu luokkaan.
Heta -muori kisasi veteraaneissa, sai ERIn ja SAn ja tuomarin kehut. Paras narttu kisassa kävikin niin, että Heta oli PN1 ja Noppa PN4! Heta voitti lopulta uroksenkin eli oli sekä ROP että vet-ROP!! Upeasti meidän muorikalta.
Näyttelyn jälkeen kävimme ihailemassa myrskyä Kalajoen rannassa.
Syksy toi mukanaan ikäviäkin asioita, Hetalla todettiin nisäkasvaimia ja niiden leikkauksen yhteydessä päätettiin poistaa kohtu ja munasarjat. Leikkaus oli iso, mutta onnistui hienosti. Heta myös toipui nopeasti, mutta ikävä kyllä yksi kasvain munasarjassa ja yksi nisäkasvain olivat pahanlaatuisia eli,ovat voineet tehdä etäpesäkkeitä. Nyt mennään muorin kanssa nauttien niistä ajoista, mitkä vielä saamme. Onneksi vielä on ollut kivuton ja terveen oloinen.
Onneksi toipuminen oli nopeaa.
Wiljankin kanssa käytiin Kalajoen auringonlaskussa.
Lokakuun lopulla jouduimme luopumaan Naskista. Naskin takapää halvaantui eikä se enää päässyt liikkeelle.
Wiljan kanssa harjoiteltiin tietenkin hirvihommia ja niin tytteli haukkui hienosti ensimmäisen saaliinsa ihan kunnon seisontahaukkuun:
Kyllä tästä tyttelistä oikea käyttökoira tulee!
Marraskuussa olikin sitten näyttelyiden vuoro, Jyväskylään lähdettiin Wiljan, Hetan ja Mandin kanssa sekä kasvateista mukana olivat Vesku, Vilja ja Fido ja lisäksi ikään kuin omaa väkeä Remu.
Karhukoirat olivat ensin ja tuomarina oli erittäin pitkän linjan tuomari Esko Nummijärvi, jolla olen karhukoiraa käyttänyt edellisen kerran joskus 2000- luvun alussa. Mielenkiintoista oli kuulla, mikä hänen mielipiteendä on Wiljasta. Kyllähän siinä sitten suu messingille meni kun tuomari kovasti kehui ja niin Wilja oli NUO ERI 1, SA, PN1, ROP, sert, CACIB.
Welssikehässä olikin sitten toisenlainen meininki. Tuomarina oli espanjalainen iäkkäämpi rouva, jolle suomalaiset näyttelysäännöt eivät olleet kovin selvät. Taitavien kehätoimitsijoiden avulla homma vähitellen eteni. Omien kasvattien hieno saavutus oli Fidon saama SERTi ja sijoitus PU3!
Vesku ja Vilja saivat ERIt ja Mandi, Heta ja Noppa EHt. Esitimme myös kasvattajaluokan joka oli ROP kasvattaja,KP.
Joulukuussa olikim sitten suuntana Helsinki ja Messarin Helsinki Winner ja Voittaja - näyttelyt. Mukaan lähti vain karhukoira Teilojan Wilja ja welssi Mandi (Magicstream's Na Na Naa).
Ajelimme perjantaina jo perille ja majoituimme Holiday Inn Messukeskukseen, joten näyttelyyn saattoi siirtyä jalkaisin. Lauantaina karhukoirat arvosteli Auli Haapiainen-Liikanen. Kehän laidalla odotti varsin kauniita karhuloiria ja kivoja ihmisiä, joiden kanssa tarinoidessa aika meni mukavasti. Wilja sai omalla vuorollaan ERIn ja SAn ja oli Paras Narttu1! Sitten kisaamaan uroksen kanssa ja niin vain kävi, että Wiljasta tuli ROP ja sai tietenkin HeW-16 -tittelin.
Sitten oli kiire walesikehälle, joskin hybin ehdittiin odottelemaan. Mandi joka oli odotellut häkissä oli täynnä poweria ja oli sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat häntä varten. Kehässä esiintyi kuitenkin varsin maltillisesti. Tuomarina oli Jari Partanen. Mansi sai ERIn ja SAn ja oli hienosti junioriluokan toinen. HeJW- titteli liippasi siis läheltä. Paras narttu kisassa ei sijoituttu, mutta oikein olin tyttöön tyytyväinen!
Sunnuntain näyttely vedettiinkin sitten EHoolla läpi molemmilla, mutta lauantai meni niin hienosti, että kyllä kannatti reissata!
