maanantai 15. marraskuuta 2021

Seinäjoen ryhmänäyttely 5.9.2021

 Heti pentunäyttelyä seuraavana päivänä ajelin Seinäjoelle Fridan kanssa. Sinnikkäästi myös Niina saapui Hugon kanssa, vaikka pientä kisaväsymystä pukkasi jo ainakin itsellä ja mietin, että aamulla olisi voinut nukkuakin eikä anivarhain pakata autoa ajella satoja kilometrejä... Onneksi oli poutasää sentään. 
Frida oli ennen kehiä villinä, roikkui hihnassa ja hyppi ja loikki. Tuomarina oli Jouko Leiviskä ja varsin tiukkaa settiä hän jakeli aiemmille roduille. Koko arvosteluskaala tuntui olevan käytössä.
Hugo aloitti walesit, esiintyi hienostii, sai junioriluokassa EH:n ja oli luokkansa paras.




Fridan vuoro koitti, junnunarttuja oli kaksi. Frida esiintyi iloisestii ja melko villistikin. Sitten oli yksilöarvostelu, tuomari seisottaessa jo saneli jotain ja tuli sitten katsomaan hampaat. Ja voi järkytys - Frida koetti paeta!! Taannoinen paristoepisodi sai uuden muodon, Frida pelkäsi, että suuhun sattuu, jos sinne katsotaan, olihan sitä kipeää suutakotona ja eläinlääkärissä katsottu. Mainitsin tuomarille, että nyt on takana se, että happo on jokin aika sitten polttanut suun. Minulla meinasi paniikki iskeä, mutta tuomarin hermot ja ajattelevaisuus oli huippua. Sanoi, että toki hän saa ne väkisin katsottua, mutta ei halua sitä tehdä. Niinpä hän sitten silitteli koiraa ja jutteli, rauhoitti tilanteen ja sai kuin saikin hampaat tarkistettua! Muualta vartalosta Frida kyllä sitten antoikin tunnustella ihan helposti. Aivan mahtavaa toimintaa Jouko Leiviskältä. Antoi todella koiralle aikaa tilanteessa. Jatko olikin sitten uoea -Frida sai ERIn ja SAn ja oli  PN1 ja sai sertin! Loppukisassa Frida oli VSP.








Siikajoen pentunäyttely 4.9.2021

 W-pennuille tuli sen verran ikää mittariin, että pääsivät pentunäyttelyn pikkupentuluokkaan. Mukana Siikajoen riennoissa olivat Manu (With You), Nestori (Way Out) ja sijoitusnarttu Alma (Walking In The Air).

Eipä jännittänyt näitä sisaruksia hevosmaneesiin meno. Jotakuinkin karmit kaulassa sisään vain. Reippaita, kerrassaan reippaita. Onneksi odotteluaikaa oli runsaasti, ehti enimmät energiat kulua ennen kehää. 

Kehässä pennut esiintyivätkin vallan hienosti! Tuomarina oli Katja Partanen. Nestori oli lopulta ROP-pentu ja meni vielä ryhmäkilpailuunkin, pärjäsi sielläkin, oli ryhmän neljäs! Kaikki kolme saivat hienot arvostelut. Pentunäyttelyissä ei jaeta arvosanoja ERI, EH, vaan  laitetaan järhestykseen ja tuomari voi halutessaan antaa kunniapalkinnon. 




Nestori (Way Out)


Nestori

Manu (With You)


Manu


Alma (Walking In The Air)





Fridan kanssa sorsalla ja mitä sitten sattuikaan...

 Sorsastuksen aloitukseen ei Fridaa viety enkä muutenkaan pitänyt sen suhteen kiirettä. Sitten eräänä elokuisena iltapäivänä päätimme Aatun kanssa, että käväistäänpä iltalennolla heti koulu/työpäivän jälkeen. Kotiin tultua kiireen vilkkaa vaatteet vaihtoon, samalla siivoilin päivän puuhien jälkiä kotoa, erinäistä pureskeltua asiaa löytyi lattialta mm.  paristopaketti. Frida on melko ahkera päivisin, tekee töitä ihan tulokseen saakka. 
No, napattin Frida mukaan, se oli hieman vaisun oloinen, Aatu sanoi, että Frida on masentunut. Liikkui kuitenkin ulkona iloisesti, joten ajaa hurautimme Kestilään. Aatu meni edeltä joelle, odotin Fridan kanssa vähän matkan päässä ojalla. Aatu ampuikin heti lentoon lähtevän sorsan. Vein Fridan paikalle ja päästettin se sorsalle. Se kävi vain kiertelemässä sorsaa, tuuppi sitä kuonolla, mutta ei yrittänytkään ottaa suuhun. Ihmettelin vähn, mutta sanoin, että eka juuri ammuttu riista, niin ei ihme. Aatu haki sorsan veneellä. Päätettin sitten jäädä passiin, josko sorsia tulisi myöhemmin lisää. Otin Fridan viereeni istumaan, puin sille lämmikkeeksi kylpytakin. Jonkin aikaa odoteltuemme huomasin, että Frida kuolaa (mitä se ei koskaan tee) ja vapisee. Ihmettelin, että kylläpä se nyt stressaa, vaikka tilanteessa ei ole mitään, mitä se voisi stressata, normaalisti liiankin vauhdikas kun on.
Päätettin lähteä kotiin. Kotona huomasin, että Frida ei suostu syömään herkkuja eikä anna koskea kuonoon. Ruokaansa ei meinannut syödä, mutta lopulta söi pehmeää ruokaa vähän. Sain kurkattua suuhun, ien näytti oudolta ja oli selvästi kipeä. Leena olisi halunnut nuolla Fridan kuonoa, mutta Frida pakeni. Yleensä Leena saa nuolla silmistä rähmät ja muutenkin hoitaa. Frida rauhoittui nukkumaan, joten hengen hätää ei ollut. Seuraavana aamuna soitin heti eläinlääkäriin. Lopputulemana oli, että Fridan ien ja huuli oli syöpynyt, pinta oli suorastaan rullautunut pois. Syylliseksi löytyi päivällä pureskellut paristot, joista oli nähtävästi syövyttävää happoa päässyt turskahtamaan suuhun. 
Fridan suu parani sitten onneksi nopeasti, muutaman päivän jälkeen söi jo ihan normaalisti, mutta kyllä opimme tarkemmin katsomaan, mitä aamulla jää pöydälle.





Pyhäjoen näyttely 29.8.2021

 Pyhäjoen näyttely jäi sitten Fridalta väliin, ajattelin, että antaa suun kunnolla parantua.

Menin näyttelyyn Minnin kanssa, kun Raunilla oli muuta ohjelmaa päiväksi. Näyttelyyn tulivat myös Niina Hugon kanssa ja Oili Veskun kanssa. Tällä kertaa sää suosi. Vaikka mereltä hetkittäin tuulikin, aurinko paistoi ja odottelusta saattoi rennosti nauttia. 

Minni ei ole minun kanssani juuri reissannut,vaikka sijoituskoira onkin. Niinpä ajattelin, että se saattaisi stressata. Mutta mitä vielä, se oli koko päivän iloinen ja reipas. Minnille teki selvästi hyvää olla reissussa ilman äiti Mandia. 

Lopulta alkoi welssit. Tuomarina oli Tuula Savolainen. Hugo sai JUN EHoon.  Konkari Vesku oli upeasti PU2! Minni esiintyi hienosti ja iloisesti, sai ERI, SA, ja oli PN2 ja sai ekan sertinsä!!













Frida taipumuskokeessa 7.8.2021

 Olin niin yltiöoptimisti, että ilmoitin Fridan taipumuskokeeseen, vaikka ikää hänellä ei ollut vielä ihan 10 kuukauttakaan. Koe oli tutussa paikassa Pyhännällä, tuomari sen sijaan ihan uusi tuttavuus, Jukka Tuppurainen. Jännitti vietävästi, tuntui, että mistään osiosta en voinut olla sata prosenttisen varma. 
Aamun alkajaisiksi Frida hauukkui kaikki paikalla olijat, tahtoo tehdä näin, kun mennään outoon koiraporukkaan. Onneksi sitä ei kestä kuin hetken ja sitten Frida leimaa koirat tutuiksi. Sosiaalinen osuus oli siten helppo, Frida kuljeksi koirien ohi rennosti katsellen ja kävi tervehtimässä tuomarin vuorollaan. 

Arvonnassa saatiin viimeinen numero, se tiesi oman vuoron uutteraa odottamista. Käväistiin sitten seuraksi lähteneen Saanan kanssa Pyhännällä kaupassa ajan kuluksi ja senkin jälkeen odottelua riitti ja riitti. Onneksi välillä pystyi juttelemaan muiden osallistujien kanssa.
Lopulta oli meidän vuoromme mennä haku- ja jälkiosuudelle. Tuomari teetti jostain syystä jäljen ylätuulen puolelle. En tullut kysyneeksi myöhemminkään miksi näin, kunhan mielessäni arvelin. Päästin Fridan irti melko pian tieltä poistuttuamme. Frida lähti ensin hieman tilannetta arvioiden etenemään, ei normaalin iloisesti. Konkin aikaa edettyämme se selvästi haistoi jotain ja lähti loikkimaan iloisesti kohti tietä. Tuomari sanoi, että nyt se haistaa jälkifasaanin, kutsu vain pois. Vatsan pohjasta ruopaisi ja mietin, että mitenhän se pelittää. Pilli oli onneksi mukana, pillitin kerran, Frida vilkaisi, ja jatkoi omaan suuntaansa. Pillitin toisen ja ehkä kolmannenkin kerran, huusin Frida ja näytin kädellä toisen etenemissuunnan ja onneksi Frida saapui ja jatkoi hakua edessäni. Pian jo tuomari antoikin ampujalle luvan ampua, laukauksen jölkeen Frida pommpi iloisesti maastossa ja etsi riistaa. Minähän nähän luulen, että sattui niin somasti, että se juuri ammunnan kuullessa haistoi lintuja, sillä ei sille silloin oltu koskaan mitään riiistaa ammuttu eikä se oikein voinut innostua laukauksesta. Pian sen jälkeen tuomari sanoikin, että kytke koira. Frida tuli yhdellä kutsulla luokse.
Sitten mentiiin jälkiosuudelle. Olin harjoitelllut jälkeä tasan kerran. Sehän on viisasta jättää yhden kerran varaan. Ohjasin alkuosuuden, minkä saa ohjata ja päästin sitten Fridan jäljelle jäljestyshihnan mitan päähän. Frida eteni hyvää vauhtia, en tosin voinut tietää, menikö jälkeä, mutta eteen päin meni, eikä välittänyt takana tulevista mitään.Kaato meinasi mennä ohi, Frida kulki hajulla ja haju levisi tuulessa. Tuomittiin yski hukka (luvallinen) ja pystyttiin ottamaan sen verran uusiksi, että kaato löytyi. Vähän liiankin jännää oli. Yleensä tuomarit eivät sano kesken päivän meneekö osio läpi vai ei, mutta juteltiin sen verran, että ymmäsrin, että suoritus oli hyväksytty.
Tässä vaiheessa minä jo löysäsin ja olin ihan, että mennäänpä pääpaikalle odottamaan, mutta ampuja ja tuomari sanoivat, että nyt sitten sinne uimapaikalle. Ja minä, että ai jesta -sekin vielä! Takana minulla on taitaa olla kymmenisen taipparia ainakin ;)
No ajeltiin Ahvenjärvelle, siellä olemme jokunen vuosi sitten pitäneet kennelimme kesäpäivät. Hienoa seutua. Tätä osiota olin sen verran varmistellut, että käytin Fridan jokin aika aiemmin uimassa siinä kohdassa, jossa tiesin että uittamiset tapahtuu. Nuoren koiran kanssa en ottanut sitä riskiä, että se ei uskaltaisikaan lähteä vieraasta rannasta liikkeelle. Noudot tapahtuu alhaalla järven rannassa ja jyrkkien rinteiden päältä on hyvä seurata toisten suorituksia. Nyt olikin todella hyviä noutoja kaikilla. Oma vuomme oli tietenkin viimeisenä. Laitoin Fridan istumaan, heitin riistakapulan ja annoin luvan noutaa. Frida tuumaili hetken rannalla, lähti sitten uimaan, kapulan saavutettuaan tökki sitä hetken, otti sen sitten mukaansa ja toi sen peräti minulle käteen.
Sitten ajeltiin taas pääpaikalle odottelemaan tuloksia. 






Niin vain Fridan taipumuskokeen kaikki osiot menivät läpi ja tulos siis SPA1!
Samassa kokeessa oli kasvattini Jörön poika Särmä (Timra's Ultimate Hunter) ja sekin läpäisi taipumuskokeen!
Lähdimme sitten ajelemaan kotiin päin ja olimme jo menossa Pyhännältä Piippolaa kohti, kun Särmän omistaja Noora viestitti, että menkää hakemaan koiran paperit. Rekkarit kerättiin kokeen alussa toimitsijalle eikä tullut mieleenkään enää kokeen päättyessä. No onneksi matka ei ollut kohtuuton, oli vain pakko hakea, sillä seuraavana aamuna oli vuorossa Iisalmen näyttely!

Iisalmi KV 8.8.2021

 Jos kajaanin näyttelyssä tuli ukkoskuuro, niin Iisalmi laittoi paremmaksi: vettä tuli koko ajan ja oli koleaa. Raunin kanssa pystytimme teltan suojaksi, tosin tuuli sen meinasi viedä. 
Mukana kisassa oli Mandi, Minni, Hugo ja Frida. Tuomarina Laura Cox.
Pakko sanoa, että harvoinpa on näin kurjaa näyttelyssä. Ihan meni väkisin vääntämiseksi. Arvostelut oli ihan ok, Frida oli jopa ROP-juniori ja kasvattajaluokkamme ROP-kasvattaja, mutta sade, kura ja kylmyys vei tunnelman.











Kajaani RN 1.8.2021

 Kun näyttelyihin korona taukojen jälkeen päästiin, niinpiti tietenkin ilmoitella sinne tänne. Elokuu alkoi Kajaanin ryhmiksestä. Sinne saapui omista joukoista Jörö, Särmä, Mandi, Minni, Frida ja Fridan sisko Tara, jonka näin ensimmäistä kertaa sitten meiltä lähtemisen. Kaunis neito oli Tarasta kasvanut!
 Kivaa oli, että ryhmänäyttelyyn oli saapunut welssejä etelämpääkin, tahtoo täällä pohjoisessa varsinkin ryhmiksissä pyöriä samat kasvot ja koirat.
Aurinko paistoi ja ehdittiin siinä odotellessa vähän kuumuuttakin huokailla. Huokailu loppui siinä vaiheessa, kun olin Fridan kanssa kehässä, alkoi kunnollinen ukkoskuuro. Sattuneesta syystä kuvamateriaalia ei tästä näyttelystä juuri löydy. Sitä aina ajattelee, että kehien jälkeen rauhassa kuvataan. No nyt oltiin niin märkiä, että ei kuvattu.


Jörö

Frida


Paras narttu luokka, kuvassa vasemalla Frida


Mutta tulokset sinällään oli hienot - Jörö oli PU2 ja Frida kovassa narttukisassa PN1, VSP!! Tuomarina Matti Luoso. 
M. Near My Heart VAL ERI1, SA, PU2
M. Na Na Naa VAL ERI2, SA
M. Reason To Love Käy H
M. Ta Da Daa JUN ERI
M. Taiga Daiga Doo JUN ERI1 SA PN1 SERT VSP!!