lauantai 30. tammikuuta 2016

Pennut 4,5 viikkoa

Pentujen kasvu ja kehittyminen on hurjan nopeaa. Joka päivä ne oppivat uusia asioita ja laajentavat reviiriään. Pennut saavat nyt neljästi päivässä ruokaa ja se maistuukin vauhdilla. Edelleen mamman maitoa pitää saada välillä tankata.  Ja tärkeää on tankata myös ihmisen läheisyyttä ja hellyyttä.













Pontevia poikapentuja on vielä vapaana.



keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Huikea näyttelypäivä

Viime lauantaina olimme Raahessa sijoituswelssi Nopan ja karhukoirajunnu Wiljan (Teilojan Wilja)kanssa.
Syksyllä Seinäjoen näyttelyssä Noppa arasteli hallia, nyt oli kuin eri koira ja oikein reippaasti meni halliin. Näyttelyyn tuli myös Oili kera Veskun ja Wilin.  Tuomarina oli Paavo Mattila. Ensimmäisenä welssinä kehään meni Vesku, joka tällä kertaa sai eh:n, tuomari toivoi Veskulle korkeutta lisää. Minä kyllä tykkään Veskusta ja nimenomaan hyvä ettei ole kovin korkearaajainen.

 Oilin Wili olikin sitten ainoa uros, jolla tuomari antoi SAn ja niin Wili oli PU1.


Noppa esiintyi kivasti, olin todella tyytyväinen, että se suhtautui kehään ihan rennosti. Juoksuttamista minun täytyy sen kanssa vielä treenailla, Noppa haluaa painaa päänsä alas. Seisominen onnistui jo hienosti, kiitos kotiväen harjoittelun. Tuomari antoi ERIn ilman SAta, kehui Noppaa, mutta sanoi sen tarvitsevan vielä jotain. Hirmuisen tyytyväinen olen näihin molempiin kasvateihin, siitä ne vähitellen kehittyy.
Karhukoirat arvosteltiinkin ulkona, ehdin juuri sopivasti katsomaan Wiljan esiintymisen. Wiljan luokassa oli kaksi koiraa ja ensimmäisen yhteisen kierroksen jälkeen tuomari arvosteli ensin toisen ja jo ennen Wiljan vuoroa sanoi yleisölle, että aikoo antaa jälkimmäiselle eli Wiljalle erinomaisen. Siinä vaiheessa alkoi hymy hiipiä huulilleni kehän laidalla. Tuomari sanoi Wiljaa jumalaisen kauniiksi karhukoiranartuksi. Niin Wilja sai ERIn ja SAn. Sitten oli muut nartut, joista vain yksi sai SAn, oikein kaunis narttu sekin. Wiljan tuomari laittoin PN1:ksi ja uroksen kanssa kisatessa ROPiksi.


Tässä vaiheessa tajuttiin, että Wiljahan menee ryhmäkilpailuihin. Wiljan mainio luonne tuli hyvin esiin kun menimme sisälle, ensimmäinen hallinäyttely ei hetkauttanut mitenkään, Wilja oli hallissa kuin kotonaan.

Ryhmäkilpailuihin ei ollut juuri suorituspaineita, ROP oli jo niin hieno juttu, että ryhmille oli ihan sama. Viitosryhmän arvosteli sama tuomqri kuin rodun ja niinpä kävi, että Wilja jäi ensin neljän sijoittujan joukkoon ja kun kolmas ja neljäs oli sijoitettu, tuomari kierrätti vielä kierroksen ja kuinka ollakaan tuomari ojensi meille punaisen ruusukkeen! Wilja oli RYP1!



BIS kisassa olikin sitten kolme koiraa jäljellä, koska ryhmiä oli kolme. Suomenajokoira, englanninspringerspanieli ja Wilja. Wilja jaksoi edelleen esiintyä edukseen ja sijoittui toiseksi!



Kerrassaan mahtava näyttelykauden avaus vain vajaan kymmenen kuukauden ikäiselle juniorille! Täytyy sanoa, että hyvä pentu ollaan saatu, kasvattaja tehnyt hyvää työtä ja me sitä tässä pikkuisen koetettu tavoille opettaa. Tämä karhukoiranarttu on monen vuoden projekti ollut ja nyt näyttää jo siltä, että hyvää kannatti odottaa. Kiitos Harri pennusta! Saattaapa olla, että jossain näyttelyssä kevän ja kesän aikana pyörähdellään.
Kuva Johanna Flinck




keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Elämänikäinen leikki-ikä alkaa

Pennut ovat täyttäneet kolme viikkoa ja niin alkaa vähitellen leikki-ikä, joka jatkuukin koko walesielämän. Tänään kaksi pennuista löysi Ristin ruokakupin ja sieltä omatoimisesti suorastaan ahmivat ensiannoksensa. Täytynee vähitellen alkaa tarjoamaan muutakin evästä kuin tissimaitoa. Nämä pennut tullaan ruokkimaan Joseran Familylla ja Pure Naturalin Puppylla ja taitaapa sekaan mennä Valio penturuokaakin. Uusien omistajien on sitten helpompi valita sellainen ruoka, jota omalta lähiseudulta löytyy. Tällä kertaa olen siis päätynyt yhden merkin sijasta moneen. Toki ihan ensin aloitellaan jauheliha-raejuusto-penturuokamössöllä.











lauantai 16. tammikuuta 2016

Kolmas viikko

Tämän viikon alkupuolella ihastelin, että onpas helpoin pentue, mitä ikinä on ollutkaan. Keskiviikkoiltana kuvailin pentuja ja siinä tytär huomasi yhdellä pojalla kaulalla patin. Patti oli ihan hyvän kokoinen möhkyrä. Pentu oli virkeä, söi ja liikkui sen mitä muutkin ja itse asiassa oli edellä muita liikkumisissaan. Torstaina soitin eläinlääkärille Niveleen ja sovittiin, että jos ei seuraavaan päivään mennessä laske, hän voi tulla käymään kotona. Patti ei laskenut, päin vastoin, mutta pentu oli virkku onneksi, kiipesi ensimmäisenä porukasta ulos pentulaatikosta ja tisutteli salaa, muiden huudellessa laatikossa äitiä. Sinnikko poika! Eläinlääkäri Sami tuli sitten perjantaina kotikäynnille ja totesi helpotukseksi, että märkäpatti kyseessä, tyhjensi sen ja määräsi antibioottia. Emä varmaan astunut kaulanahan päälle ja sen verran reikää tullut, että bakteeri tulehduttanut.  Mainio on Nivalan Nivelen eläinlääkäripalvelu! Eipä taida missään homma näin hyvin toimia. 







Nyt on kakaran kaula kunnossa.






Pikku hiljaa pennut alkavat jo liikuskella lyhyitä aikoja ja vähän leikkiä. Ihanaa on katsoa niiden kehittymistä. Kun kaikki on hyvin, on upeaa olla koiran kasvattaja.  Aika menee vaan turhan nopeasti, näistä on raaskittava luopuakin.  Vielä muutama pentu on vailla omaa tulevaa kotiaan ja niitä ihania ulkoilevia ihmisiä, joilta puuttuu punavalkea seuralainen.




keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Loppiaiskuvaukset

Paukkupakkaset ja arkipyhä, hyvä päivä nauttia pikkuisista.
Kuvausvuorossa pojat:













Ja vähän koko lauman tunnelmointia.