Sorsia, sorsia!

Eilen illalla ajelimme Kestilään sorsapassiin. Isäntä on ruokkinut siellä sorsia ja mukavasti ne ovat oppineet ruokapaikkaa käyttämään. Minulla on ollut tavoitteena saada Ristille aito noutotilanne, tähän saakka emme ole sopivaa saalista saaneet silloin kun minä ja Risti olemme olleet mukana. Eilen sorsat olivat jo paikalla, kun menimme ja isäntä hiljaa hiipimällä ja pitkään odottamalla sai pudotettua kolme.
Sitten toin Ristin ja Hetan paikalle. Risti hetken tutki rannan hajuja, nouda -käskyllä hoksasi sitten joessa köllöttävät linnut ja epäröimättä ui linnulle ja toi ensimmäisen rantaan.
Toisen hakeminen olikin sitten jo rutiinia ja kolmas jätettiin Hetalle.

Syksyn tavoite on nyt saavutettu ja voidaankin siirtyä nautiskelemaan kanalinnustuksesta, mikä welssille mielestäni sitä ominta lajia. Ei se saaliin määrä, mutta metsä ja etsimisen riemu, ylösajon ilo ja joskus sitten se pudotuskin.