Sorsastuksen aloitukseen ei Fridaa viety enkä muutenkaan pitänyt sen suhteen kiirettä. Sitten eräänä elokuisena iltapäivänä päätimme Aatun kanssa, että käväistäänpä iltalennolla heti koulu/työpäivän jälkeen. Kotiin tultua kiireen vilkkaa vaatteet vaihtoon, samalla siivoilin päivän puuhien jälkiä kotoa, erinäistä pureskeltua asiaa löytyi lattialta mm. paristopaketti. Frida on melko ahkera päivisin, tekee töitä ihan tulokseen saakka.
No, napattin Frida mukaan, se oli hieman vaisun oloinen, Aatu sanoi, että Frida on masentunut. Liikkui kuitenkin ulkona iloisesti, joten ajaa hurautimme Kestilään. Aatu meni edeltä joelle, odotin Fridan kanssa vähän matkan päässä ojalla. Aatu ampuikin heti lentoon lähtevän sorsan. Vein Fridan paikalle ja päästettin se sorsalle. Se kävi vain kiertelemässä sorsaa, tuuppi sitä kuonolla, mutta ei yrittänytkään ottaa suuhun. Ihmettelin vähn, mutta sanoin, että eka juuri ammuttu riista, niin ei ihme. Aatu haki sorsan veneellä. Päätettin sitten jäädä passiin, josko sorsia tulisi myöhemmin lisää. Otin Fridan viereeni istumaan, puin sille lämmikkeeksi kylpytakin. Jonkin aikaa odoteltuemme huomasin, että Frida kuolaa (mitä se ei koskaan tee) ja vapisee. Ihmettelin, että kylläpä se nyt stressaa, vaikka tilanteessa ei ole mitään, mitä se voisi stressata, normaalisti liiankin vauhdikas kun on.
Päätettin lähteä kotiin. Kotona huomasin, että Frida ei suostu syömään herkkuja eikä anna koskea kuonoon. Ruokaansa ei meinannut syödä, mutta lopulta söi pehmeää ruokaa vähän. Sain kurkattua suuhun, ien näytti oudolta ja oli selvästi kipeä. Leena olisi halunnut nuolla Fridan kuonoa, mutta Frida pakeni. Yleensä Leena saa nuolla silmistä rähmät ja muutenkin hoitaa. Frida rauhoittui nukkumaan, joten hengen hätää ei ollut. Seuraavana aamuna soitin heti eläinlääkäriin. Lopputulemana oli, että Fridan ien ja huuli oli syöpynyt, pinta oli suorastaan rullautunut pois. Syylliseksi löytyi päivällä pureskellut paristot, joista oli nähtävästi syövyttävää happoa päässyt turskahtamaan suuhun.
Fridan suu parani sitten onneksi nopeasti, muutaman päivän jälkeen söi jo ihan normaalisti, mutta kyllä opimme tarkemmin katsomaan, mitä aamulla jää pöydälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti