Heti pentunäyttelyä seuraavana päivänä ajelin Seinäjoelle Fridan kanssa. Sinnikkäästi myös Niina saapui Hugon kanssa, vaikka pientä kisaväsymystä pukkasi jo ainakin itsellä ja mietin, että aamulla olisi voinut nukkuakin eikä anivarhain pakata autoa ajella satoja kilometrejä... Onneksi oli poutasää sentään.
Frida oli ennen kehiä villinä, roikkui hihnassa ja hyppi ja loikki. Tuomarina oli Jouko Leiviskä ja varsin tiukkaa settiä hän jakeli aiemmille roduille. Koko arvosteluskaala tuntui olevan käytössä.
Hugo aloitti walesit, esiintyi hienostii, sai junioriluokassa EH:n ja oli luokkansa paras.
Fridan vuoro koitti, junnunarttuja oli kaksi. Frida esiintyi iloisestii ja melko villistikin. Sitten oli yksilöarvostelu, tuomari seisottaessa jo saneli jotain ja tuli sitten katsomaan hampaat. Ja voi järkytys - Frida koetti paeta!! Taannoinen paristoepisodi sai uuden muodon, Frida pelkäsi, että suuhun sattuu, jos sinne katsotaan, olihan sitä kipeää suutakotona ja eläinlääkärissä katsottu. Mainitsin tuomarille, että nyt on takana se, että happo on jokin aika sitten polttanut suun. Minulla meinasi paniikki iskeä, mutta tuomarin hermot ja ajattelevaisuus oli huippua. Sanoi, että toki hän saa ne väkisin katsottua, mutta ei halua sitä tehdä. Niinpä hän sitten silitteli koiraa ja jutteli, rauhoitti tilanteen ja sai kuin saikin hampaat tarkistettua! Muualta vartalosta Frida kyllä sitten antoikin tunnustella ihan helposti. Aivan mahtavaa toimintaa Jouko Leiviskältä. Antoi todella koiralle aikaa tilanteessa. Jatko olikin sitten uoea -Frida sai ERIn ja SAn ja oli PN1 ja sai sertin! Loppukisassa Frida oli VSP.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti